Vastoinkäymisiä

Meillä iski eilen aikamoinen paniikin poikanen.

Meidän suunnitelmat oli alunperin tälläiset:
6 AM Siquijorilta Cebuun
4 PM Cebusta lentäen Manilaan
9 PM Manilasta lentäen Kuala Lumpuriin, Malesiaan.

Toissapäivänä oli sitte tullu sähköpostia, että tuo viimeinen lento, Manilasta KL:ään, on muuttunut. Uusi aikataulu on, että lento lähteekin jo 1 PM. Eli meidän suunnitelmat meni ihan uusiks.

Siquijor ei todellakaan ole iso turisti saari, eikä siellä liikkuminen ole helppoa. Laivoja lähtee vain muutamia päivässä, ja vain yksi päivittäin menee Cebulle asti.

Epätoivo iski, ja ostettiin sitten heti uudet liput Cebusta Manilaan, kello 5.45 AM. Samaisena päivänä, mutta monta tuntia aikaisemmin siis. 100€ menetettiin tuon lennon aikataulun muuttamisen takia, koska ei millään voida mennä tuolla alkuperäisellä. Vakuutus kyllä korvaa, mutta paljonko on omavastuu? Saa nähdä.

Tänä aamuna mentiin jo 7 AM satamaan kyselemään, että kuinka päästään Cebuun ennen huomisaamua. Lipputoimistot olivat jo kolmena edellisenä päivänä vaan osoitelleet toisiaan "tuo menee sinne, meiltä ei mene yhtään laivaa." Eli mistään ei pääse sinne?? Silti taksikuskit ja hotellin pitäjät sanoivat että sinne pääsee..
Kuitenkin, aamulla vain yksi toimisto oli auki. Kukaan työntekijä ei ole yhtenäkään päivänä tullut ulos kopistaan auttamaan meitä, vaan mutisee vaan lasin takana.. Onneksi auttavaiset tricycle kuskit neuvoivat meidät ajan tasalle.

9.30 AM lähti lautta Dumaguettaan. Siitä tricyclellä Sibulanin satamaan. Sitten lautalla Liloaniin, josta bussilla viimein Cebuun. Matka oli raskas, muttei kuolettava. Ja oli se paljon halvempi kuin suora laiva Cebuun.

Nyt ollaan HULLUSSA hotellissa! Kun on melkein 4 kuukautta asunut 5-15€/yö huoneissa, niin tämä n. 30 euron hotelli on niiiiin luksusta! Suihkussa tuli läträttyä jonkin aikaa, nyt kun pitkästä aikaa pääsi lämpimään suihkuun! Tuntuu ihan että olis kotona tai jossain kylpylässä!! Täällä on huonepalvelu ja jääkaappi ja plasma-tv ja kaapelikanavat ja tosi hyvä toimiva netti ja ilmainen kenkien kiillotus (:D!!) ja kaikkea!!! Ollaan kyllä ihan fiiliksissä!

Kello on nyt 7 PM ja pitäis rueta nukkumaan jo. Herätys on joskus vaille kolme aamuyöstä, ja sitten lähtö lentokentälle. Myös huominen tulee olemaan rankka.. Manilan kentällä tulee niin pitkä odotus.

Siihen palaankin myöhemmin!

Ellu ja Velli kuittaa.

Chocolate Hills, Bohol

Boholin yksi must see paikoista on nuo Suklaa kukkulat. Me ajettiin sinne yli 2,5 tuntia suuntaansa. Tiet oli tietysti huonossa kunnossa, koska Bohol oli viime vuoden lopussa olleen maanjäristyksen keskikohta. Romahtaneet rakennukset katkoivat teitä, joten kiertotiet eivät olleet niin hyväkuntoisia kuin päätiet olisivat olleet. Peppu oli siis tooosi kipeänä ja hermot kireellä!

Sitten kun päästiin kukkuloille, niin ei ne nyt sen kauhean ajomatkan arvoiset olleet. Varsinkin kun tiedossa oli vielä että takaisinkin täytyy ajaa..

Aurinkoisella säällä maisemat olis varmaan näyttänyt paremmalle, mutta meidän tuurilla oli pilviä ja sitten satoi vettä.

Pysähdyttiin vähän jaloittelemaan johonkin. En tiedä yhtään minne… :D Mutta piti ottaa pari kuvaa! Tuo "hissitorni" on vaiereiden varassa tuossa nojallaan.

Tien toisella puolella oli sitten romahtanut rakennus.

Vellu kävi vielä kuvailemassa tätä kaunista kirkkoa. Minä en enää lähtenyt mukaan, pylly oli oikeesti niiiiin kipee!

Överimätöt ja auringonlaskua

Kuten edellisessä postauksessa kerroin, niin ekana iltana tällä saarella käytiin ihan huikeessa paikassa syömässä!

H.C.Andersenin kadulla sijaitseva Danish Lagoon -niminen ravintola (ja hotelli) ansaitsee meidän suositukset!! Vellu oli käynyt paikassa jo 2 vuotta sitten synttäreillään, muttei muistanut yhtään missä tai edes minkä niminen ravintola on. Joten ohi ajaessa se löytyi vähän niinkuin vahingossa. Siksi teen siitä oman postauksen, että jatkossa Siquijorilla reissaavat suomalaiset saattaisivat eksyä tänne tanskalais-norjalais-ravintolaan.

Ravintolassa ei vaan yksin kertaisesti voi olla syömättä hampurilaista. Ehkä kuva kertoo miksi ei.

Me otettiin pekonihampparit, joilla oli hintaa 275 pesoa, eli alle 5e kappaleelta. Ranskalaiset ei kuuluneet siihen, mutta otettiin yhteiseksi yksi lautanen (virhe!).

Ravintola oli todella kauniilla paikalla, ja kello tuli vähän yli viiteen, kun oltiin saatu syötyä. Aurinko alkoi laskea ja värjäsi taivaan sekä pilvet vaaleanpunaiseksi. Päätettiin ajaa mopolla nopeasti johonkin hyvälle paikalle katselemaan koko kauneutta. (Ei siis kehdattu mennä itse hotellin alueelle, josta se kyllä olisi näkynyt.)

Ja pahoittelen vielä kuvien laatua. Kamera tosiaan oli hotellilla, ja mukana oli vaan meidän reissupuhelin, iPhone 3GS.

Saarihyppelyn viimeinen etappi, Siquijor

Tänään aamulla oli herätys 6.45. Siinä pakkailtiin sitten rinkat ja checkattiin itsemme ulos. Käveltiin päätielle odottamaan tricycleä, joita muutama tulikin aikalailla heti. Satamaan meno kesti ikuisuuden… Mopo ei jaksanut millään vetää, ja välillä olin jo hyppäämässä ylämäissäkin pois, jos joutuu työntämään.

Satamaan saavuttiin kuitenkin ihan ajallaan. Oli hyvä, että oltiin taas lähdetty tuntia aikaisemmin kuin olisi oikeasti tarvinnut.

Olin katsonut liput meille valmiiksi netistä. Kuitenkaan sen kyseisen laivafirman pistettä ei siellä näkynyt, joten jouduttiin ottamaan mistä vain liput löytyivät. Minun katsoman botskin piti lähteä 9.10 AM, mutta tämä super kallis jolla sitten mentiin, lähtikin vasta 10.30 AM.. Eli meillä oli yli 2 tuntia vielä aikaa norkoilla satamassa.

Hetkeksi mentiinkin sisälle istuskelemaan. Nälkä oli kova, koska aamulla ei oltu mitään vielä syöty, niin lähdettiin kävelemään Jollibeetä kohti, kun sen kyltti näkyi ihan sataman laitamalla. Kyltille päästyä se tietysti olikin pelkkä kyltti, ilman ravintolaa.. Paikalle saapunut mopokuski vei meidät n. kilometrin päähän, missä se rafla sitten sijaitsi.

Syötiin kanaa, riisiä ja maissia. Maha meni sekaisin, byhyy. Sitten eikun takas satamaan odottelemaan.

Laivamatkan piti kestää n. 3 tuntia, ja siinä oli yksi pysähdys satamassa, jonka nimeä en kuollaksenikaan muista. Tähän pysähdykseen asti matka meni oikein kivasti, saatiin nukuttuakin. Paikoillaan me keinuttiin sitten varmaan puoli tuntia. Tuuli yltyi, ja merenkäynti koveni. Samoin minun mahavaivat.. Minulla on vähän taipumusta merisairauteen, varsinkin näillä kehnoilla lautoilla, jotka eivät ole kauhean vakaita. Loppumatka meni sitten oksennuspussin kera. Vellulla ei onneksi oo ollut mitään ongelmia! Vielä kun laiva pysähtyi ja päästiin sieltä pois, minä tärisin, ja tunsin maankin keinuvan.

Satamassa oli tapansa mukaisesti mopokuskit odottamassa turisteja. Me otettiin yksi mopo, joka lupasi käyttää meitä neljällä eri hotellilla katsomassa kelpaavatko ne. Tässä meillä oli taas älyttömän hyvä tuuri, sillä heti ensimmäinen nappasi! Kaksi ekaa yötä me ollaan dormissa, jossa kuitenkaan ei ainakaan tänä ensimmäisenä yönä ole muita. Ylihuomenna saadaan sitten privaattihuone lopuiksi 4 yöksi.

Me vuokrattiin mopo ja lähdettiin ajelemaan sinne tänne. Tarkoituksena oli löytää ATM ja sen jälkeen syödä jotain. Rahat saatiin nostettua, ja sitten mentiinkin syömään! Paljastan enemmän ruokailusta sitten, kun saan aikaiseksi siirtää kuvat puhelimesta koneelle. Kamera ei ikävä kyllä ollut lähtenyt tällä kertaa mukaan.

Postaus on taas venynyt kilometrin mittaiseksi höpöttelyksi, joten ensi kertaan! Netti toimii täällä ihan semi hyvin, joten toivottavasti saan myös kuvia ladattua! :)

Boracay kuvina

Mielipiteeni Boracaysta on, että ranta on todella kaunis. Niinkuin tuhansissa muissakin Filippiinien saarissa. Minulla ei ole kauheata hinkua päästä takaisin uudestaan. Turismi oli liian korkea meidän makuun… Se oli jo mennyt vähän pilalle.. Mutta ranta oli kyllä kaunis!

Christmas Eve at Boracay 2014

Eli jouluaaton tapahtumat kerroinkin jo kirjoittamalla, joten nyt tulee videokooste kyseiseltä päivältä! :)

New island @Philippines

Matka tänne oli pitkä ja raskas. Meillä oli eväänä vain 1,5 litraa vettä… Lähdettiin aamulla Boracayn hotellilta mopotaksilla kohti satamaa. Lauttamatka Boracaylta Caticlaanin satamaan ei kestänyt kuin n. 15 min. Siellä noustiin bussiin, jolla mentiin n. 6h Iloilo-nimiseen kaupunkiin. Iloilon bussiasemalta mopotaksilla seuraavaan satamaan, jossa noustiin Cebulle menevään laivaan. Matka kesti n. 14 tuntia. Laivasta suoraan mopotaksilla seuraavaan satamaan, josta lautta lähti päämääräämme, Boholille. Lautta ajeli varmaan 2 tuntia. Sitten vielä kerran mopotaksin kyytiin. En tiedä kauanko matka hotellillemme kesti. Ikuisuudelta se tuntui, kun olin niin poikki.. Onneksi mopokuski tiesi halvan resortin, jonne hän meidät toi. Huone oli siisti ja rannalle kävelee 30 sekuntia, joten mikä ettei! Tehtiin varaus ja maksettiin huone. Vihdoin pääsi suihkuun!

Me ei oltu syöty muuta kuin kuppinuudeleita ja pähkinöitä yli kahden vuorokauden aikana, eli heti suihkun jälkeen suunnattiin rannalle etsimään sopivaa ravintolaa. Vellu oli yhdessä vaiheessa matkaa haaveillut pad thai-nimisestä ruuasta. Heti rannalle päästyämme nähtiin läheisin ravintola, joka kuin tilauksesta oli thairafla!! Saatiin isot kasat nuudelia, kanaa, kananmunaa ja vihanneksia limellä ja pähkinällä höystettynä.

Syömisen jälkeen oli pakko saada lisää vettä. Bongattiinkin kauppa ihan läheltä, seuraavaks piti käydä etsimässä ATM että saatiin nostettua rahaa ja sitten tutustuttiin vielä rantaan ja sen antimiin. Vellulla on sukelluslisenssi ja tämä saari tuntuu olevan taas yksi paratiisi sukeltamiseen! Joka paikka on täynnä sukellus"kauppoja" (en nyt saa kuollaksenikaan päähän yhtään fiksumpaa sanaa…) jotka tarjoavat erilaisia sukellus mahdollisuuksia.

Myrsky kulki tämän saaren läpi kuukausi sitten, mutta me ei ainakaan eilen vielä nähty mitään suurta damagea. Meidän kulkemat tietkään eivät olleet huonokuntoisia (huonokuntoisempia kuin normaalisti, sanotaanko), eikä jouduttu mitään kiertoreittejä ajelemaan.

Tänään me mennään rannalle uimaan, makaamaan ja kuvailemaan. Kuvia tulee seuraavassa postauksessa sitten! Netti tuntuu hyvin toimivalle, eli eiköhän muutaman saa edes ladattua! :)

Jouluaaton löpinöitä

Meidän aatto alko ihan kuin muutkin päivät. Mä heräsin 7 ja näppäilin koneella puol 8 asti, kun Vellulla oli herätys. Se lähti sitten juoksemaan, ja mä jäin pelaamaan Simssiä….. :D

Aamulla näytti pilviselle, niin lähdettiin aamupalalle Subwayhin, niin kuin joka aamu. Se on vaan niin helppoa. Subin jälkeen taivas näytti selkeämmälle, joten eikun takas hotellille arerasvaa levittää!

Nooh, kun päästiin sitten rannalle, niin taivashan oli ihan pilvessä.. Nukuin reilun tunnin, kävin uimassa, löhöttiin vielä hetki ja sitten päätettiin lähtee, koska aurinko ei tullut esiin.

Ostettiin rannalta välipalaksi Shawarmat, eli tortillat naudalla. Vietiin pyyhkeet hotelliin kuivumaan, ja lähdettiin ostamaan joulusuklaata läheisestä supermarketista.

Suklaat ostettuamme, tultiin hotellille katsomaan yksi jakso Game of Thronesia ja lahjojen jakoon. Minä olin ostanut Vellulle Apple TV:n, koska hän on sitä pitkään jo harkinnut hankkivansa. Vellulta minä sain Fujifilmin polaroidkameran!!! Ja kuten edellisessä postauksessa sanoin, että on kutina mitä sieltä tulee, niin oikeaanhan se osui! Lahjojen jaon ja sarjan katselun jälkeen lähdettiin rannalle käppäilemään ja syömään lisää välipalaa. Vellu söi jotain pastanyyttejä ekana. Seuraavaks haettiin maissit. Ja minä joulun kunniaksi söin jälkkäriks jätskin!

Sitten mentiin taas hetkeks hotellille lepäilemään ja keräilemään itteemme ennen jouluateriaa!

Viiden aikaan lähdettiin taas rannalle. Tällä kertaa auringonlaskua katselemaan. Pilviähän siellä oli edelleen, joten se ei ollut erikoinen. Tämän jälkeen suunnattiin ravintolaa kohti, joka oltiin aiemmin jo valittu. Ulkona oli jo jonoa, vaikka buffet alkoikin vasta kuudelta. Hintaa jouluaterialla oli 1342 pesoa / henkilö. Se oli siis reilu 20 euroa. Kokikset jotka otettiin, maksoi sitten 170 pesoa, eli n. 3 euroa, lisää.

Vaikka hinta aluksi kauhistutti, niin kyllä ruoka sitten oli sen arvoista! Tarjolla oli MELKEIN kaikkea mitä saattoi toivoa!! (Kinkku ja porkkanalaatikko tietysti uupui…) Alkupaloina oli mm. ostereita, sushia, kalaa, kanapateeta ja friteerattuja jalapenoja. Myös kattava salaattipöytä löytyi. Pääruokia oli todella paljon: bbq kanaa, grillattua lohta, nautaa kahdella eri tavalla, possua ja paprikaa kastikkeessa, meren eläviä kastikkeena, spagettivuokaa… Riisiä oli kolmella eri tapaa, paellana, keitettynä ja vielä yhdellä tavalla, jota en muista, koska me ei tänään riisiä syöty. Syy siihen on, että pöydässä oli myös PERUNAMUUSSIA!!!!!!!!! Kruunasi kyllä koko buffetin!! :D Jälkiruokia tietysti myös löytyi montaa eri sorttia. Erilaisia suklaakakkuja, brownieseja, tuulihattuja, tuoreita hedelmiä, crepejä eri täytteillä ja muita erilaisia kakkuja, kuten murokakkua. Tuntuu etten edes muista kaikkea, koska tarjonta oli todella kattava! Syötiin ittemme räjähdyspisteeseen..

Ähkyn jälkeen päätettiin että on elokuvan aika. Leffa oli valmiiksi valittu jouluelokuva, nimeltä A very Harold & Kumar 3D Christmas. Ei siis mikään ihan perinteinen, mutta hyvä se oli!

Illan aikana soiteltiin myös molempien perheiden kanssa Skypellä videopuhelut. Ekana oli vuorossa minun vanhemmat, ja siellä olikin Kuopiossa kunnon porukka koolla! Vanhempani, veljeni, äidin molemmat siskot ja toisen mies, serkkuni sekä ukkini. Vellun vanhempienkin luona oli heidän lisäkseen Vellun molemmat siskot perheineen sekä heidän mummo ja pappa. Ihana oli kyllä jutella ihan "kasvotusten"! Joulu kun on meidän mielestä perheiden yhteinen juhla. :)

Sitten lopuksi vielä, meidän maisemia ja joulun ilosanoma: HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE! Muistakaa syödä ihan sikana kinkkua, hehe ja röhröh!

Boracay, Philippines

Ihan ekaks harmittelen kovin kovin huonoa nettiyhteyttä, jonka takia en saa lisättyä kuvia tähän.. Tätäkin sivua latailin varmaan 20 minuuttia.. Ei tunnu luontevalle kirjoittaa postausta ilman ainuttakaan kuvaa.. Muutamia sain kuitenkin tänään Instagramiin laitettua, eli sieltä löytyy @eliinakin :)

Mutta se siitä. Meille kuuluu hyväääää! Ollaan nyt siis Boracay-nimisellä turistisaarella Filippiineillä. (Täällä ei näy myrskyn tuhoja, jos joku sitä nyt miettii.) Tämä paikka on ihan paratiisi! Tai ainakin päällisin puolin. Ranta on aaaivaaaan mahtava! Täällä turismi kukoistaa, ja missään ei saa olla rauhassa. Joka paikassa joku kauppaa jotain tavaraa (kelloja, koruja tai vedenkestäviä pikku pussukoita) tai  -jotakin vesisporttia, kuten bananaboattia.. Se on kovin kovin mälsää, eikä me tykätä siitä, murr. Samanlaista meininkiä kuin Thaimaassa. (Tässä välissä taas sanon, että tää kirjoittaminen on oikeesti älyttömän vaikeeta ilman kuvia:DD)
Tällä saarella ei minusta oikein muuta tekemistä ole, kuin tuo rantaelämä. En siis ymmärrä, mitä ne kahden viikon pakettimatkalaiset täällä oikein tekee sen koko ajan…?

Sitten kun ollaan kävelty pois "mukavuusalueelta" niin löytyy katuojissa asuvia perheitä kerjäämässä. Vaikka kerjäläisiä on rannallakin, niin se on eri asia. Tuntuu kauhealta kävellä näiden "katulaisten" ohi puhtaissa vaatteissa ja kukkaro rahaa täynnä..

En oikein edes tiedä mitä tässä kirjotan.. Kyllä ne kuvat tekee blogin! En taida jaaritella enempää, kun ei tule mitään oikeeta asiaa :D

Pointti oli siinä, että meillä menee hyvin, ollaan vähän jo rusketuttu ja saari on kaunis!

Kiitos ja näkemiin.

Ainiin, täälläkin joka toinen vastaantulija on venäläinen.

Ainiin toistamiseen, onpa kiva kun kohta on joulu! Oon ostanu Vellulle toosi kivan lahjan, ja osaan ehkä arvata mitä se on ostanu mulle! ;)

Ja ainiin vielä kolmannen kerran.. Sen Instagramin löytää tuosta oikelta palkilta. Tuon naisen kuvan päällä lukee Instagram, ja sitä klikkaamalla pääseekin suoraan profiiliini!

Bye Taiwan - Hello Philippines

17.12 lähdettiin aamulla Taipeista matkaamaan kohti Filippiinejä. Matka oli raskas, eikä taaskaan menny ihan kuin oli käsikirjoitettu.

Aamulla n. puol 7 aikaan lähdettiin metrolla Main Stationille, josta lähtee bussi lentokentälle. Asema kuitenkin oli väärä, eikä kyseinen linkku lähtenytkään sieltä. Saatiin kuitenkin ohjeet sinne oikealle asemalle. Eihän se ihan heti löytynyt, eikä vesisadekkaan mieltä parantanut… Onneksi Vellun suuntavaisto pelas, ja löydettiin sitten oikea paikka! Bussin lähtöön oli n. 5min. Siinä sitten bussissa istuttiin onnellisena ja hetken ajettuamme, bussihan hajosi. Tyypillisesti. Uuden tuloon menisi kuulma 20min.

Ei kuitenkaan jääty odottelemaan uutta bussia, vaan jaettiin erään kanadalaisen miehen kanssa taxi kentälle. Hän oli siis myös ollut bussissa.
Taksilla päästiin kentälle ja lentokin lähti ajallaan.

Filippiineille lennettiin pääkaupunkiin Manilaan. Kenttä oli pieni ja räihnäinen ja epäselvä. Laukkuja odoteltiin hihnan edessä varmaan 45 minuuttia. Tämän jälkeen mentiin kyselemään, että miksei laukkuja kuulu. Tiskin edessä oli joukko muitakin, ja pystyin tunnistamaan ihmisiä, jotka olivat olleet samalla lennolla meidän kanssa. Eli, monen meidän lennolla olleen matkustajan matkatavarat oli hukassa, eikä virkailijatkaan tienneet missä ne ovat. Meidät käskettiin takaisin hihnalle, johon sitten tavarat tuli melkein samantien??? Outoa sanon minä. Ja outoa oli myös se, että terminaalien välillä kulkeva bussi oli maksullinen?

Kun oltiin päästy meidän jatkolennon terminaaliin, kello oli ehkä puol 3. Lento Boracaylle lähtisi 8, eli check-inin pitäisi alkaa n. klo 6. Ainakin kaiken järjen mukaan… Lentokenttä muistutti enemmänkin bussiasemaa. Tosin, Suomessa bussiasemallakin on paremmat opasteet ja homma toimii.. Missään ei ollut mitään infoa ja ihmiset jonottivat suljetuille check-in-tiskeille, jossa heitä kuitenkin palveltiin. Sinne sekaan mekin sitten mentiin, ja päästiin turvatarkastuksen toiselle puolelle. Sitten vähän kiireessä syötiin ja juotiin, koska lennon lähtöön taisi olla joku tunti aikaa.

Kun kello tuli lähemmäs kahdeksaa, siirryttiin vähän lähemmäs portteja istumaan. Vielä kahdeksaltakaan meidän portti ei ollut tullut tietoon, ja tässä vaiheessa tiedettiin mitä on tulossa. Ja tulihan se, kuulutus, että meidän lento on kaksi tuntia myöhässä. JEE. Eikä auttanut kuin odottaa penkillä istuen.. Kaupat ja ravintolat oli laitettu kiinni jo ennen kahdeksaa.
Lento lähti kymmenen paikkeilla, ja Kalibon lentokentällä oltiin n. 11. Mehän oltiin luultu, että lennot on Boracaylle, koska lipussakin luki niin. Mutta eeeei. Kalibon kentällä meidän piti ostaa taksi+vene matkat Boracayn saarelle. Ja pakkohan meidän oli ostaa, koska saarelle haluttiin. Tämä maksoi 250 pesoa/hlö (= n. 4 euroa). Sitten minibussilla hetki ajeltiin ja saavuttiin satamaan. Siellä sitten piti maksaa kahdet erilaiset verot, yhteenlaskettuna yhdeltä hengeltä 175 pesoa (= n. 3 euroa). Päästiin sitten sielläkin "turvatarkastuksen" toiselle puolelle, niin meille ilmoitettiin, että vielä laivamatka pitäisi maksaa. Ja maksettavahan sekin oli… 100 pesoa/hlö (= 1,50 euroa). Eihän nämä mitään kamalan suuria summia ollut, mutta minun mielestä asiakasta johdatetaan pahasti harhaan, kun lennot ostetaan Boracaylle, jossa ei edes sitten ole lentokenttää?? Ja toiseksikin tuo Kalibon kentältä ostettu minibussi+laiva lippu, joka ei ollutkaan kuin pelkkä minibussi?

No mutta loppu hyvin kaikki hyvin! Tää päivä on grillattu itteemme rannalla, ja sitä meinataan tehdä kolme seuraavaakin viikkoa! Netti on ihan järkyttävän huono, joten tähän postaukseen ei nyt kuvia tule ollenkaan. Saa nähdä saako niitä seuraaviinkaan, mutta yritetään!