161 PÄIVÄÄ

Moi kaikki pitkästä aikaa! Huippua nähdä, että te lukijat olette pysyneet matkassa, vaikka postauksia ei ole nyt reissaamattomuuden vuoksi tullut!

Sain eilen vihdoin varmistuksen asialle, jonka olen halunnut jakaa jo piiiiiitkän aikaa tänne blogin puolelle. Olen viime joulukuusta asti miettinyt, että haluan ulkomaille työssäoppimaan sitten kun oma koulutusohjelmani alkaa. Olin kansainvälisyys-infossa, jossa kerrottiin erilaisista mahdollisuuksista. Minun koulutusohjelmani tulee olemaan lanu, eli lapset ja nuoret. Lanuun ei ollut samanlaisia mahdollisuuksia, kuin esimerkiksi kuntoutuksen valinneille opiskelijoille. Kohdemaat ei juuri kiinnostaneet, sillä halusin jonnekkin lämpöiseen, joten Tanska, Ruotsi, Irlanti jne. olivat poissa laskuistani. Viimeisenä opettaja kertoi omaehtoisesta harjoittelusta. Tarkoittaa sitä, että koululta saa tietyn summan (se määräytyy kohdenmaan hintatason mukaan) ja loput pitää maksaa itse. Silloin opiskelija saa päättää kohdemaan itse. Olin ajatellut Espanjaa, mutta eräs tyttö puhui Thaimaassa olevasta suomenkielisestä koulusta. Silloin paikalla olleet ovat voineet nähdä, kun lamppu syttyi pääni päälle. Innoistuin asiasta ihan samalla sekunnilla. Seuraavan välitunnin käytinkin tiedon etsimiseen kyseisestä koulusta. Löysin nettisivut, ja laitoin varmaan samana päivänä jo koulun opettajalle viestiä. Muutaman päivän päästä sain hyväksyvän vastauksen, minut otetaan sinne harjoitteluun heidän puolestaan! Sitten alkoi se lanun opettajan piinaaminen. Kaikki paperihommat jne. piti hoitaa kuntoon vaikka aikaa oli vielä melkein vuosi.

Sitten maaliskuussa kun sairaalaharkkamme alkoi, aloin jo katsella lentoja ja hotelleja ja ostosmahdollisuuksia ja kaikkea! Olin ihan sairaaaaan innoissani. En muista edes miten se tapahtui, mutta sain rakkaan luokkakaverini myös kiinnostumaan asiasta. Piinasin häntä päivittäin töissä, että lähtisi minun kanssa reissuun. Eräänä kauniina päivänä hän sitten ilmoitti, että lähtee messiin, jos vaan se sopii sinne Thaikkulandian koululle. Ja sehän sopi! Aikalailla heti tämän jälkeen aloitettiin rahoitushakemusten täyttäminen. Koululle ne palautettiin huhtikuun alkupuolella. Puntit on kyllä tutissut, kun on odotettu hakemuksistamme vastauksia! Ja eilen ne vihdoin tuli! Olin saanut opettajalta viestin, että päätös on tehty ja tieto meille tulee vasta myöhemmin. Siinä vaiheessa jännitti, että eikö nyt saadakaan rahoitusta, koska opettaja ei voinut sitä viestissään ilmoittaa. Mentiin sitten toisen opettajan juttusille kysymään asiasta, JA HURRAA! Me saatiin positiivinen päätös!! Saadaan siis koululta rahoitus meidän harkallemme!!!! ELI THAIMAA, HERE WE COME!

Harjoittelu on vasta marras-joulukuussa, joten aikaa on vielä. Kuitenkin, päivät laskettuani, huomasin, että eihän sinne enää niin älytön aika olekaan. Vain vaivaiset 161 päivää, jotka tulevat taatusti lentämään kuin siivillä. Tässä on kesä välissä, sitten alkaa koulu. Koulussa istutaan penkillä 2 viikkoa, sitten lähdetään 6 viikon harjoitteluun. Sitten kun tullaan takaisin kouluun, ei lähtöön olekaan enää kuin n. kuukausi. IIK! Jännittää apua!

Loppuun vielä vähän fiilistelykuvia edelliseltä Thaimaan kuukauden reissulta!