Vung Tau

Heipparallaa!

Nyt ollaan muutama yö oltu jo täällä uudessa paikassa, Vung Taussa. Tää on Mui Nesta 140km alaspäin itärannikkoa pitkin. Matka kesti silti yli 5h bussilla.... En ihan ymmärrä miks paikalliset haluaa joka ikisessä bussissa (ja joka ikisessä maassa) ajella ne ikkunat kiinni, vaikka ne sais aukikin?!?! Monta kertaa ku me avattii ikkuna, niin edessä oleva sitte laitto sen kiinni.. Siinähä sitte istuttii 5h ihan hikisinä.. Tässä bussissa siis ei ollut ilmastointia.
Aluks tää tuntu vähän aavekaupungille.. Ei turisteja (meitä, varsinkin minua, tuijotetaan taas kauheesti) eikä tunnu olevan hirveesti ketään muitakaan! Rakennukset näyttää autioille ja keskeneräisille. Onneks siihenkin tottu parin päivän jälkeen ja nyt tuntuu että täällä ois muitakin kuin me, hurraa!
Kuitenkin, huomenna lähdetään takasin Saigoniin. Sieltä sitten 6.11 lento Honkkariin! Woooo, hullua päästä uuteen maahan! Varsinkin kun V ei ole myöskään siellä ennen ollut.

Mui Nessa mua pisti meduusan perhana kesken uinnin!! Jälki pahenee joka päivä, enää se ei kuitenkaan ole kipeä! Tänään päätettiin et jos se ei pikku hiljaa ala parantua, nii on mentävä näyttää sitä lekurille. Tulispa ainakin kalliille matkavakuutukselle käyttöä!

Ruoka on täällä ihan sika hyvää, vaikkakin annokset yleensä on kovin riisi/nuudeli painotteisia ja lihaa ei hirveesti siis ole.. Tähän mennessä mun mielestä thai ruoka on parempaa kuin vietnamilainen. Täällä Vung Taussa oon kuitenkin saanut reissun parasta lihaa!! Täällä on vähän kielimuuri ongelma.. Kaikki lukee vietnamiksi, joten pitää tilatakin aina mitä sattuu, kun ei menuista ymmärrä. Kuitenkin katukeittiöissä ollaan vaan menty tiskin taakse, huikkastu "com" (=riisi) ja sitten osoitettu jotain mitä halutaan, kuten pihvi tai kanankoipi.

Muissa kaupungeissa joissa ollaan rannalle päästy, ei siellä oo ollu paikallisia ollenkaan. Tää kaupunki tekee poikkeuksen. Jokainen ranta on pullollaan paikallisia pyörimässä hiekassa, etsimässä aarteita, pelaamassa jalkapalloa ja syömässä. Myös täällä paikalliset käy päiväsaikaan uimassa (ja ylipäätänsä norkoilevat rannoilla.) Vaikka ranta onkin epäsiistein mitä olen ikinä reissuillani nähnyt, on siellä silti mukava lötköttää tuolissa ja vaan olla.
Paikalliset siis tosiaan kirjaimellisesti pyörii siellä hiekassa. Kai sillä on jotain positiivistä vaikutusta ihoon..?

Käveltiin toissa päivänä 909 rappusta ylös, kun mentiin katsomaan Jeesus patsasta. Sen "päälle" olisi myös päässyt, mutta meidän vaatteiden takia meitä ei sisälle otettu. Olkapäät olisi pitänyt siis olla peitettyinä. Eli pikku tipsi, jos haluatte minnekkään uskonnollisiin paikkoihin päästä/mennä, laittakaa peittävät vaatteet päällenne!! (En kuitenkaan ymmärrä miten porukka pysty hupparit päällä kävelee ne portaat +30 asteen helteessä....)

Aamupala ollaan nyt parina aamuna käyty syömässä läheisessä leipomossa. Se maksaa 68 000 dongia per hlö, eli alle 3e. Siihen kuuluu vapaa valintainen kahvi/smoothie/mehu/tee/jne..., croissantti, lihapasteija, jugurttia, mehua ja jääteetä. Samaista teetä ollaan saatu useammastakin paikasta, taitaa siis olla Vietnamin oma juttu!

 Tässä kokiksessa tais olla pieni turistilisä hinnassa.... 20 000 dongia /kpl, eli melkein euron! Kaupasta saa 1,5litraa 16 000 dongilla, eli reilulla 50 sentillä.

AINIIIIIIN eilen oli ihan koko kylän sähkökatkos!!! Meikäläinenhän siis "vähän" vierastaa tota pimeetä.... Oltiin just hampaita pesemässä ku kaikki pimeni. Ei siis nähny pätkääkään. Siinä sitte Vellu haapuili kännykkää ja sen valolla nähtiin kävellä ulos! Onneks meidän motellin omistajan mies on Kanadasta, niin sillä on ollu varaa tuoda tänne varageneraattori, ja meidän motelli sai sähköt ennen muita, hähää! (Enkä oikeesti tiedä liittyykö se siihen mieheen mitenkään, se oli vaan mun teoria.)

Heippa!

Mui Ne, Vietnam, venäläisten paratiisi

Ollaan nyt oltu 4 yötä täällä rantakaupunki Mui Nessa. Muuten tosi kiva paikka, mutta IHAN TÄYNNÄ venäläisiä. Oikeesti tuntuu että olis tullu jonnekkin Pietariin eikä ois Vietnamissa ollenkaan. Venäläisiä on siis oikeesti enemmän kuin paikallisia. Paikallisiakin on ainoastaan töissä venäläisten omistamissa hotelleissa ja ravintoloissa.
Esimerkkinä tästä hienosta turismista on eilinen apteekkireissu, jossa ei saatu palvelua, koska ei täällä osaa paikallisetkaan puhua muuta kuin sitä venäjää perhana...
Ravintoloissa ja kaduilla meille koitetaan keskustella venäjäks ja kaikki luulee että mekin oltas sieltä.. Plääp.
Tää on ilmeisesti venäläisten suosittu rahanpesu mesta..? :D Joooo, mutta ei siitä sen enempää.

Täältä löytyis (kuulma) hienot hiekkadyynit, jonne me ei päästykkään menemään, kun ollaan haluttu joka päivä kuluttaa rannalla. Nyt sitten onkin kunnon rusketus alla, joka toivottavasti kestää sen 1,5kk HK:ssa ja Taiwanissa. Siellähän ei siis rannalle ilmeisesti päästä.. Mutta ehkä 3 viikkoa niiden jälkeen Filippiineillä taas korvaa asiaa. ;)

Vettä ei ole satanut kertaakaan ja pilviäkin on ollut vaan ensimmäisenä päivänä.

Vellu on EDELLEEN kipeä, ja kamerallakin tuntuu olevan nuha. Minähän en siis oikein vielä tuota kameraa (Canonin 5D) kunnolla käyttää ja jätänkin kuvailun aina Vellulle. Ja koska se on kipee, ei kuviakaan ole teille jaettavaksi. GoPro taas on kuvia ja videoita täynnä. Ollaan otettu se mukaan noihin ihan hulluihin aaltoihin mitä rannalla on. Ranta onkin täynnä kitesurffareita kovan tuulen takia.
Tein kuitenkin ensimmäisestä päivästämme täällä "My day"-videon. Koska joko minä olen tyhmä, tai tää bloggeri on tyhmä, niin en saa sitä lisättyä tähän suoraan, niin pitää mennä Youtuben kautta. Linkki tossa alapuolella. Pahoittelen tätä!

TÄSTÄ KLIKKAAMALLA PÄÄSET SUORAAN VIDEOON!!!

Ei kai tässä sen enempää asiaa ole. Huomenna lähdetään Vung Tauhun heti aamusta, klo 5.30. Matka kestää 5h, vaikka onkin vain 140km. Täällä liikenne on mitä on..
Mutta palaillaan asiaan sitten uudesta kaupungista!! :)

Tässä on muutama kuva mitä kameralla kuitenkin on tullut otettua!

War Remnants Museum

Me päästiin tänään käymään sota museolla, jee! Vellu on edelleen vähän kipeänä, mutta jaksoi silti lähteä minun kanssa. V on itse käynyt jo kyseisessä museossa, mutta minä halusin sen ehdottomasti nähdä. En ikinä ole mikään museotyyppi ollut, mutta tämä minua kiinnosti kovasti.

Museo käsittelee siis Vietnamin sotaa, josta ei ole kuin muutama vuosikymmen. Ensin noita aseita ja aluksia katsellessa ei edes tajunnut että ne on kaikki olleet sodassa. Niillä on oikeasti sodittu. Eikä siitä ole edes kauaa. Minun vanhempani on eläneet sen aikana. Aika kammottavaa. Vasta hetken pyörittyä ja vuosilukuja luettua, nämä ajatukset tulivat mieleen.

Museossa oli 7 eri osa-aluetta: 1. Historical Truths 2. Requiem - collection of war documentary photos 3. The collection of documentary photos of Japanese photographers 4. Imprisoment 5. Aggressive War Crimes 6. "DOVE" ja 7. The World People in support of Vietnam's Resistance.

Me kierrettiin museo väärässä järjestyksessä, koska ei tajuttu lukea lehtistä joka annettiin kun lippuja ostettiin. (Jotka muuten maksoi 15 000 dongia, eli reilu 50 senttiä. Ainakaan siis rahan takia ei kannata jättää käymättä!)

Jotkut osa-alueet oli tosi karmivia. Tuli aika heikko olo välillä niitä kuvia katsellessa ja tekstejä lukiessa.

USAn kalustoa taisi olla kaikki nuo vehkeet. Vietnamilaisilla kun ei tämmöisiä ollut.. Rakennuksen etupihalla oli nämä kulkuneuvot.

Oli hienoa, että melkein kaikkea sai koskea ja katsoa niin läheltä kuin itse halusi. Normaalisti museosta tulee mieleen kyltti "älä koske!".

Rakennuksen pihalle oli myös rakennettu vankila, joka kuvasti erästä kyseisessä sodassa kovassa käytössä ollutta vankilaa. Siellä oli paljon kuvia ja tekstejä kidutusmenetelmistä. Myös uhriluvut oli joka paikassa näytillä.
Lasivitriineissä oli myös kidutusvälineitä ja vankilan henkilökunnan käyttämiä pamppuja ja muita sen kaltaisia tavaroita kuten, käsirautoja.

Yksi osioista oli täynnä valokuvia ja lehtileikkeitä joita oli kerätty ympäri maailmaa. Kuvissa ihmiset osoittivat mieltään ja mellakoivat sodan takia. Kuvia oli esimerkiksi Suomesta, Bulgariasta ja Hollannista.

Tässä osiossa kerrottiin ja kuvattiin mm. kidutusmenetelmiä. Monen kuvan alla oli myös valokuvaajan omia virkkeitä. Yhdessä oli "Käskin miehiä pitämään naisesta kiinni jotta saan valokuvan. Kuvan otettuani käännyin pois, kuulin aseen äänen ja näin sivusilmällä hahmon tipahtavan maahan. En kääntynyt ympäri."

Kuvassa olevat henkilöt sidottiin kiinni tankkiin,  ja heitä roikutettiin perässä niin kauan että he kuolivat.

Sodassa käytettyjä aseita oli myös paljon erilaisia. Erilaiset aseet ja ammukset olivat näytillä lasivitriineissä.

Myös erilaisia pommeja ja miinoja siellä oli. Ne luvut on aivan kauheita. "Vietnamiin pudotettiin vuosina 1963–68 noin 8,6 tonnia pommeja neliökilometriä kohti eli noin 150 kiloa jokaista miestä, naista ja lasta kohti. Pommeja pudotettiin yhteensä 7 miljoonaa tonnia; arviolta 2,6 miljoonaa vietnamilaista kuoli." Esillä oli myös kuvia, joissa ihmiset kantelevat toisten ihmisten rippeitä. 

Yksi osioista jäi erityisesti mieleeni. Se käsitteli Agent Orangea. En halunnut ottaa uhreista kuvia tänne levitykseen, vaan jokainen ketä kiinnostaa, niin katsokaa Googlesta. Ei ole kaunista jälkeä. Ja kamalinta on, että se näkyy edelleen katukuvassa. On paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä heidän elimistöjensä olevan tämän myrkyn alaisena, mutta jälkeläisistä se näkyy liiankin selvästi. Näitä jälkeläisiä nyt sitten katsellaan täällä raajattomina tai muuten epämuodostuneina istumassa kadulla lakki edessään...

USAn näkemys museosta ja koko sodasta olisi varmaan hyvin erilainen kuin vietnamilaisten. Kuitenkin kuvat ovat todisteena siitä, miten hirveää jälkeä siellä on saatu aikaan. Mietin siellä kierrellessäni, että miltähän tuntuisi tulla jenkkinä kyseiseen museoon..? Lahjoituslaatikossa näkyi kuitenkin US dollareita. Ja on hiukan outoa, että täällä muutenkin ihmiset puhuvat dollareista ja ravintoloissa ruokalistoilla hinnat ovat dollareina. Ehkä Vietnam ei kannakkaan niin paljon kaunaa USAa kohtaan kuin olin ajatellut..? (Silti täällä ei mäkkäreitä näy.)

Suosittelen museokäyntiä kaikille Ho Chi Minhissä oleville! Hieno ja mielenkiintoinen pari tuntinen siellä meni.

Onko kellään muulla kokemuksia tästä museosta? Mielipiteitä?