Käytiin tuossa pari päivää sitten katsomassa varmasti yksi Pattayan kuuluisimmista nähtävyyksistä, Totuuden pyhäkkö. Pääsymaksu paikalle oli 500 bahtia, eli n. 12,50€ henkilöltä. Todellakin joka pennosen arvoinen käynti! Tällä kertaa osasin pukeutua oikein, enkä joutunut lainaamaan mitään huiveja peittämään polviani. Huivit olisi saanut 200 bahtin panttia vastaan lainaan. Temppeliin ei ole käytetty mitään muuta kuin puuta, poislukien liikuntarajoitteisten hissin mekanismit! Termiitin paholaiset tuppaavat nakertelemaan tuota kaunista rakennusta, joten sitä täytyy fiksailla jatkuvasti.
Olin itse suunnitellut jo Suomessa, että haluan käydä katsomassa kyseisen paikan. Kyselin sitten lenkillä työkaverilta paikasta, ja päätettiin lähteä yhdessä vähän isommalla porukalla, koska oli muitakin halukkaita ketkä eivät olleet ennen käyneet. Vuokrattiin minibussi ja kuski niin ei tarvinnut lähteä mopoilla sotkemaan. Harmi ettei kuvista näe kuinka suuri tuo rakennelma oikeasti oli. Netistä taisin lukea jotain 100x100metristä, mutta en tiedä kuinka paljon muistini valehtelee taas, joten älkää pitäkö tietoa luotettavana haha. Alempana eräs kuva josta voi saada vähän mittasuhteista havaintoa.
Ennen kuin päästiin edes pyhäkölle, nähtiin norsuja. Niillä olisi voinut ratsastaa koko rakennuksen ympäri, mutta päätettiin mennä jalan. Eikä norsuilla olisi päässyt sisälle hehe. Syötettiin kuitenkin näille pelottaville söpöyksille banskuja. Ainiin ja noi hienot kypärät oli varmuuden vuoksi kaikilla, koska temppeliä rakennetaan koko ajan lisää ja lisää. (LUE: toi kananmunankuori olisi taatusti pelastanut pääkoppani jos joku rakenne olisi pudonnut päälle!)
Otettiin avuksemme ilmainen opas kertomaan kaikesta vähän yksityiskohtaisemmin. Opas tosiaan ei maksanut mitään, mutta hänelle sai antaa tippiä. Tippiäkään hän ei (kuulma) pidä itse, vaan kaikki raha käytetään temppeliin. Tiedä sitten asian totuutta. Tässä kuvassa kuitenkin hän esitteli meille kaikki erilaiset puut ja systeemit pienoiskoossa joita on käytetty pyhäkön rakentamiseen.
Jokaisesta patsaasta/kaiverruksesta tehdään ensin malli pahville, jonka jälkeen siitä mallia ottaen aletaan naputella puusta samanlaista teosta. Tuolla oli tosi paljon tyyppejä tekemässä uusia tai korjailemassa vanhoja tooosi yksityiskohtaisia puuteoksia.
Harmi kun sisällä oli tosi huono valo ja en jaksanut säätää kameran asetuksia, joten painelin automaatilla menemään. VIRHE! Kuvat on sen näköisiäkin. Ois ehkä pitänyt nähdä vähän enemmän vaivaa niin olisi saanut kunnon kuviakin. Plääh. Piti taas mennä sieltä mistä aita on matalin. Näitä hirviökuvia ei millään voi pelastaakaan, sillä formatoin koneen ja samalla meni Vellun tosi hyvä muokkausohjelma.. Tämän siitä saa kun Vellu ei oo mukana! Joka tapauksessa, seuraavista kuvista tulisi näkyä tuota yksityiskohtien määrää. Niitä jaksoin ihastella ihan sydän väärällään koko ajan. Niistä räpsinkin ne vajaat sata kuvaa.
Yllä olevan kuvan taustalla näkyy pyhäkön alulle panijan/rahoittajan valokuva. Olen lukenut, että hän oli thaimiljonääri ja kuollessaan rahoitti tuon pyhäkön rakennuksen. Opas kertoi meille ettei pyhäkkö tule ikinä olemaan valmis, vaan sitä fiksaillaan koko ajan. Opas osasi kertoa myös miksi kyseinen miekkonen halusi tuon rakentaa, mutta en sitä niin tarkasti muista että alkaisin tähän mitään valehtelemaan. Jotain se liittyi kuolemanjälkeiseen sielujen siirtymiseen ja kun ruumis ei kuitenkaan liiku mihinkään. Mies (ja ehkä tämän vaimokin?) on haudattu jonnekkin tuonne pyhäkön kätköihin. Hautapaikkaa ei kuitenkaan kerrottu, eikä sitä ollut merkitty mitenkään. Nämä patsaat tässä kuvassa ovat niin kiiltäviä siksi, koska ihmiset hierovat niitä ja se tuottaa onnea. Patsaassa näkyy kuinka ihmiselle opetetaan kaikki, istuminen, seisominen, käveleminen jne.
Oli todellakin käymisen arvoinen paikka! Suosittelen siis suuntaamaan tuonne jos Pattayalla oleilee ja haluaa muutakin tekemistä ja näkemistä kuin biitsillä loikoilun. Morjesta moi tältä erää!
